Mikä sitten avuksi akuutissa tilanteessa?
Akuutissa tendinopatiassa lähdetään tilanteen rauhoittamisesta liikkeelle. Mikäli yksilöllä on intensiivinen harjoitusohjelma vielä käytössä, tiputetaan harjoitusmäärää alaspäin. Akuutissa tendinopatiassa jää silloin aikaa kehon omille paranemisprosesseille. Kevennettyä kuormitusta voidaan tehdä 6–14 päivää. Levon tai kevennetyn kuormituksen ei ole syytä olla totaalista, liikkuminen kuitenkin maltillisella tasolla esimerkiksi isometrisillä liikkeillä, jolloin luisten rakenteiden hankausta voidaan välttää. Luisten rakenteiden hankaus ja kompressio (paine), on haitaksi jännerakenteelle.
Isometristen harjoitusten vastus voi olla 50–70% henkilön maksimista, kuitenkin niin että harjoitteet mukailevat yksilön harjoitustaustaa, tai arjessa tapahtuvia toistuvia liikemalleja (käsityöammatit, raskas ruumiillinen työ jne.).
Kylmän käyttöä ei suositella siksi, että jännerakenteella on jo ennestään heikohko aineenvaihdunta ja kylmän käyttö ei ainakaan edistä asiaa.
Jänteen omalle lihakselle voidaan tehdä manuaaliterapiaa. Hierontakäsittelyllä ja osteopaattisella käsittelyllä voidaan saada hiukan kevennettyä jänteeseen kohdistettua painetta, jolloin jänteen kipu voi hieman helpottua. Jännerakenne on tendinopatiassa altis kivulle silloin kun siihen kohdistuu painetta ja vetoa. Painetta voi tulla nukkuma-asennossa, istuessa (lonkka) tai nukkuma-asennossa (olkapää).
On tapauksia, jossa laserhoito on antanut positiivista vastetta kivunhoidon osalta. Laserhoito ei kuitenkaan yksinään riitä hoitomuodoksi. (Da Ré Guerra ym. 2017)
Venyttelyä ei kuitenkaan suositella kohteeseen tai jännealueelle, venyttelystä ei ole hyötyä tendinopatian hoidossa.
Mikä avuksi varsinaisessa tendinopatiassa?
Kesto ammattilaisen opastuksessa 2–6 kk.
Tärkein tekijä on terapeuttinen harjoittelu.
Pitkittyneessäkään tendinopatiassa ei lähdetä venyttämään jännealuetta, eikä suositella sitä hoitomuotona.
Tarvittaessa manuaaliterapiaa lihaksiin alueelle / alueella- kivunhoidollinen vaikutus.
Terapeuttisessa harjoittelussa suositaan progressiivista tapaa tehdä harjoituksia. Harjoittelut määräytyvät aina tapauskohtaisesti ja asiakkaan lähtötason mukaan.
Tarkastellaan asiakkaan liikkeenkontrollia ja biodynamiikkaan liittyvää käyttäytymistä.
Seuranta ja kontrolli asiakkaan ja terapeutin välillä siihen saakka kunnes vaiva on helpottanut.
Lähteet:
Magnusson ym. 2010; Lim & Wong 2018)
(Kujala 2014, 580.)
(Gabbett 2018, 137.)
(Magnusson ym. 2010, 262.)
(Mellor ym. 2016, 2.)
(Grimaldi & Fearon 2015, 910.)
(Steinmann S, Pfeifer C, Brochhausen C, Docheva D. Spectrum of Tendon Pathologies: Triggers, Trails and End-State. Int J Mol Sci. 2020; 21:844.)
(D’Addona ym. 2017)
(Alfredson & Cook 2007)
(Stefansson ym. 2019)
(Da Ré Guerra ym. 2017)
(Eraslan ym. 2018)
Comments