HOITOHUONE
VPK
SOITA +358 400 955 801
OSTEOPATIA HELSINKI
Osteopaattisessa hoidossa yhdistetään usein nivelten mobilisaatiota ja erilaisia pehmytkudostekniikoita.
Osteopatiaan kuuluu tarkka kliininen tutkiminen ja tarvittaessa neurologinen tutkiminen.
Mobilisaatiokäsittely on rauhallisesti suoritettavaa liikettä nivelalueelle, pyrkimyksenä lievittää kipua ja lisätä nivelen liikelaajuutta.
Mobilisaatiotekniikoilla voidaan vaikuttaa nivelkapselirakentesiin sekä nivelsiderakenteisiin.
Erittäin tärkeässä roolissa useimpien tuki- ja liikuntaelinongelmien hoidossa ovat asiakkaan iitsensä suorittamat lihasten vahvistavat harjoitukset ja venytykset sekä lihasten verenkiertoa lisäävät liikeharjoitteet.
Onnistuneen terapian kannalta esimerkiksi jännealueiden vaivoissa vahvistavat harjoitteet ovat kaikkein tärkein kuntoutukseen vaikuttava tekijä.
Hoito sisältää lisäksi neuvontaa ja ohjausta.
Esimerkiksi välilevynpullistumassa saatetaan kieltää tietyt oireita pahentavat aktiviteeetit tai lihasvammojen kohdalla ohjata aineenvaihduntaa ja kudoksen korjautumista tehostavaa toimintaa.
PÄÄNSÄRKY
Monet meistä ovat jossakin vaiheessa kärsineet päänsärystä, osalle meistä se on tuntemattomampaa. Päänsäryllä on taipumus lamauttaa ja haitata keskittymistä, vaikeuttaa arkea ja työntekoa. Päänsärky voi pitkittyessä myös hankaloittaa unta tai unenlaatua, mikä edistää päänsäryn ilmentymää entisestään, kun stressitekijöitä ja unenpuutetta kasaantuu enemmän.
Osteopatiasta ja urheiluhieronnasta voi olla apua, mikäli päänsäryn syynä on lihasjännityksen aiheuttama päänsärky, kaularangan jäykkyys tai niska-hartiaseudun alueen liiallinen kireystila. Purentalihasten rasittuneisuus, leukanivelten toimintahäiriöt, bruksaaminen (hampaiden narskuttelu) ja liian pitkään jatkuneet staattiset tilat ja asennot niska-hartiaseudulla saattavat myös omalta osaltaan aiheuttaa päänsärkyä.
Osteopatian avulla voidaan niskan ja kaularangan nivelrakenteita mobilisoida, jolloin nivelpintojen liikkuvuus paranee ja pienten nivelpintojen yhteydessä olevat niska- ja kaularangan lihakset vapautuvat liikkeeseen paremmin. Mobilisoinnin yhteydessä niskan- ja kaularangan lihasten manuaalinen käsittely hieronnan avulla toimii hyvin usein. Päänsäryn yhteydessä tarkka analysointi, asiakkaan tutkiminen ja haastattelu kuitenkin on aina tarpeen. Ensimmäisen käynnin yhteydessä kartoitetaan tarkkaan asiakkaan tila, taustat ja mahdolliset päänsärkyyn johtavat tekijät.
Päänsärkyyn liittyviä mahdollisia lähteitä voivat olla:
-Verisuoniperäiset tilat
-Kaularangassa pehmytkudosperäiset
-Migreeni
-Liiallinen jännitys / jännittyneisyys
-Silmä-niska koordinaatio tai sen puutteellisuus
-Hampaista johtuva päänsärky
-Stressi
-Iskemia (kudosten hapenpuute)
-Piiskaniskuvavammat (whiplash)
Niskan ja hartiaseudun alueella on paljon vapaita hermopäätteitä, varsinkin yläniskan alueella, jotka ovat herkkiä reagoimaan jos jokin on niiden mielestä ”epäkunnossa".
NIVELKIVUT
Nivelkipujen syy ja alkuperä kannattaa tutkia huolellisesti.
Tutkimiseen liittyy tarkka haastattelu, taustojen selvittäminen, nivelten passiivinen ja aktiivinen tutkiminen erilaisilla testeillä.
Osteopaatin ammattitaitoon kuuluu vahva nivelosaaminen.
Liialliset lihaskireydet, nivelalueiden kapselirakenteiden ylikireys, nivelen toiminnallinen häiriötila tai tulehdus nivelen alueella voivat johtaa nivelkipuun.
Myös nivelten / nivelalueen vähäinen käyttö (inaktiivisuus) voi nopean liikkumisen lisäämisen jälkeen aiheuttaa nivelkipua.
Nivelten degeneratiiviset muutokset voivat aiheuttaa nivelten kapseliperäisiä kiputiloja.
Nivelessä nivelkapseli muodostaa nivelen ympärille kapselimaisen rakenteen ja sen sisällä on nivelnestettä, mikä voitelee niveltä liikkeessä. Äkillinen nousujohteinen harjoittelu uudessa harrastuksessa voi kuormittaa lihas- ja nivelaluetta totuttua enemmän ja nivel ilmoittaa kivulla keskushermoston kautta, että jotain on "pielessä”.
Nivelen toiminnalle mahdollisimman iso liikelaajuus on tärkeää. Laajempi liikelaajuus edistää nivelnesteen tuottamista ja nivelen hiusverenkiertoa ja näin kuona-aineet poistuvat paremmin sekä ravinteiden ja hapen kulku nivelrakenteisiin toimii.
Nivelkipujen ilmetessä tarkastellaan vastaanotolla nivelen passiivista ja aktiivista liikettä, kehon ja nivelten biomekaniikkaa ja minkälaisiin kuormituksiin nivel joutuu arjessa tai harrastusten yhteydessä. Osteopaattisessa hoidossa niveliin kohdistetaan usein mobilisoivia tekniikoita ja manipulaatiossa nivelen liikelaajuus viedään hetkellisesti impulssilla ääriasennon yli. Tätä tekniikkaa kutsutaan myös HVLA tekniikaksi – High-Velo City Low- Amplitude tekniikaksi. Tällä tekniikalla vapautetaan nivelalue vapaampaan liikkeeseen.
SELKÄKIPU
Alaselkäkivut ovat hyvin yleisiä keskuudessamme. Suurin osa, noin 80–90 prosenttia, kokee jonkinasteista selkäkipua, jossakin vaiheessa elämää. Suurin osa selkäkipuisista paranee kohtuullisen nopeasti kivuliaasta tilanteesta. Tämän päivän tutkimustiedon valossa ja sen ansiosta hyvin pieni määrä selkäkipuisia leikataan ja kuvataan verrattuna aiempiin vuosikymmeniin. Kuvantamista harvemmin suositellaan selkäkivun yhteydessä, ellei oirekuva anna aihetta siihen.
Osteopatiassa selvitetään ensin kivun tausta mahdollisimman tarkkaan. Tarvittaessa selkäkipuiselle tehdään kliininen neurologinen testaaminen ja testaamisen tuloksiin perustuva hoitopolku. Hoitosuunnitelma on aina yksilöllinen ja sitä laadittaessa, otetaan huomioon henkilön aiempi liikunnallinen tausta.
Selkäkivun hoidossa käytetään useimmin manuaaliterapiaa, hierontahoitoa, manipulaatiota tai mobilisaatiota. Hoidon tueksi suunnitellaan yksilölle tarkka kuntoutusohjelma.
Selänalueen kipu voi tulla lihaksista, rangan pikkunivelistä eli fasettinivelistä, välilevystä, hermoärsytyksestä tai ligamenteista (nivelsiderakenne).
Selkäkivun ilmentyessä olisikin suotavaa kääntyä osteopaatin puoleen heti alkuvaiheessa.
Mikäli selkäkipu pohdituttaa ja huolestuttaa, sillä on merkitystä paranemisprosessin kannalta.
Pitkittyneet kiputilat ovat aina hankalimpia hoitaa ja niissä oma pystyvyyden tunne pienenee.
URHEILUVAMMAT
Lajista riippumatta urheilija, kuntourheilija tai aktiiviliikkuja voi joutua silloin tällöin kokemaan erilaisia urheiluvammoja: lihasrevähdyksiä tai -venähdyksiä, nivelsidevammoja, murtumia ja niin edelleen.
Nilkan, polvinivelen, olkapään ja alaselän alueen vammat ovat kuntoilijoiden ja urheilijoiden piirissä usein lajinomaisia.
Lajista riippuen on ”tyypillisempiä” rasitusvammoja, joiden saamiselle on kohonnut riski.
Kamppailu- ja kontaktilajit ovat oma lukunsa, koska niissä altistutaan mahdollisesti voimakkaillekin väännöille ja iskuille koko kehon alueella.
Osteopatialla ja urheiluhieronnalla saadaan aikaan hermostollista rentoutumista. Mobilisoivilla niveltekniikoilla voidaan nivelten toimintahäiriöitä vapauttaa ja näin saada urheilevalle ihmiselle luottoa omaan kehoonsa enemmän.
Kun keho on toiminnallisesti vapaampi ja kivuttomampi liikkumaan, altistutaan vähemmän liialliselle rasitukselle tai tunnistetaan ne paremmin.
Kaikesta huolimatta on tärkeää muistaa hyvä lajinomainen lämmittely ennen urheilusuorituksen tekemistä! Lämmittelyssä ja aktivoimisessa herätellään motorista hermostoa ja aktivoidaan nivelalueita liikuntasuoritukseen. Loppuverryttelyn palauttaa paremmin urheilusuorituksesta kuin venyttely. Venyttelyllä ei ole todettu olevan liikunnasta palauttavaa vaikutusta. Venyttelyllä ei voi myöskään ennaltaehkäistä liikuntavammoja.
ORTOPEDINEN OSTEOPATIA
Ortopedinen osteopaatti on tuki- ja liikuntaelin vaivojen asiantuntija ja Valviran hyväksymä terveydenhuoltoalan ammattilainen (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto).
Osteopaatin tärkein tehtävä on löytää oikea syy vaivoihin, ja tunnistaa mahdollisen jatkohoidon tarve. Osteopaatti käyttää työssään kliinisiä testejä,
joiden tavoitteena on mahdollisimman tarkka osteopaattinen diagnoosi.
Osteopaatin työn kulmakiviä ovat haastattelu ja kliininen tutkiminen.
Hoitomuotona käytetään terapeuttisen harjoittelun ohjaamista asiakkaalle, nivelten manipulaatioita ja mobilisaatioita sekä erilaisia pehmytkudosten hoitotekniikoita. Lisäksi jokainen hoitokerta dokumentoidaan ja tarvittaessa tehdään palaute jatkotutkimuksiin erikoislääkärille tai muulle terveydenhuollon ammattilaiselle.
Erotusdiagnostiikan hallitakseen on osteopaatin osattava erittäin tarkasti neurologiassa ääreishermoston ja keskushermoston toiminta.
Hänellä on laaja radiologinen tuntemus etenkin traumojen, instabiliteettien(epävakaisuus) ja patofysiologisten(oppi sairaan elimistön toiminnasta ja häiriön synnystä) muuttujien osalta ja hän tunnistaa eri ikäkausiin liittyvät luuston muutokset, kulumat, nivelrikko.
Osteopaatin on tunnettava perifeerinen verenkierto (ääreisverenkierto), koko vartalon anatomia ja toiminta, post-operatiiviset (leikkauksen jälkeinen) sekä patofysiologiset tilat.
Lisäksi osteopaatti hallitsee tyypilliset työ- ja urheiluperäiset vammat
sekä eri-ikäisten ihmisten tuki- ja liikuntaelin vaivat
TUKI- JA LIIKUNTAELINPINTEITÄ
ISKIASKIPU
Iskiaksella tarkoitetaan selkäkipua, jossa iskiashermo säteilee kipua alaraajaan. Kivun syynä voi olla selkäytimestä lähtevän hermojuuren ärsytys tai puristusoire.
Kyseinen hermo on yleensä voimakkaasti ärtynyt tai tulehtunut, aiheuttaen hermokipua ja hermon toimintahäiriöitä. Iskiashermo voi olla puristuksissa myös pakaran tai takareiden alueella, jolloin kyseessä on iskiasoire mutta ei välilevyperäinen vaiva.
Alaselän alueella fasettiperäinen tai ”kapseliperäinen” toimintahäiriö voi myös muistuttaa iskiaskipua.
Tällaisessa tilanteessa myös jonkinasteiset heijasteet alaraajan alueelle ovat mahdollisia.
Triggerpistekipu pakaran alueella voi heijastella kipua lonkan ja alaselän ympäristöön ja ison pakaralihaksen sekä keskimmäisen pakaralihaksen välissä oleva ylempi pakarahermo voi ” matkia” alaselkäkipua.
TENNISKYYNÄRPÄÄ
Kyynärvarren ulkosyrjällä oleva vihlova kiputila vaivaa usein mailapelaajia, toimistotyöntekijöitä ja staattista työtä käsillään tekeviä ihmisiä. Kyynärvarren ulkolaidassa lateraalinen ” nivelnastan” alue muuttuu kosketusaraksi ja alueelle voi myös muodostua turvotusta.
Käden puristusvoima voi olla myös heikentynyt merkittävästi. Kyynärvarren kiertoliikkeet ovat myös kivuliaita ja alueella tai koko kyynärvarren alueella voi ilmetä lepokipua.
Kyynärvarren ojentajalihasten jänteet kiinnittyvät uloimpaan nivelnastaan (lateraalinen epicondyliitti) ja joutuessaan ” ylitöihin” altistuvat jännealueen rasitusvammalle. Akuutin tulehdustilan jälkeen jännealueen tila voi kroonistua ja kipu jää ”päälle”.
Aikainen reagointi kyynärvarren ulkosyrjän alueen kiputilaan on merkittävässä roolissa paranemisen kannalta.
Hoitomuotona rasituksen keventäminen, kyynärvarren ojentaja- ja koukistajalihasten harjoituttaminen sekä manuaaliterapia kireisiin lihaksiin alueella.
OLKAPÄÄKIVUT
Olkanivel on ihmisen liikkuvin nivel ja sen ympärillä on 17 lihasta, jotka kiinnittyvät olkaluun, labrumin, kiertäjäkalvosimen ja nivelkapselin rakenteisiin jänteiden avulla. Olkanivelen alueella on vahvoja nivelsiderakenteita, nivelkapselirakenne ja kollageenipitoinen Labrum reunus.
Olkanivelen anatomiaan liittyy vahvasti lapaluu, koska lapaluussa sijaitsee olkanivelen nivelkuoppa. Vartalon etupuolella sijaitseva solisluu kiinnittyy olkalisäkkeeseen, joten olkanivelen koko toimintaan liittyy hyvin monta tekijää.
Olkanivel on herkkä kaatumis- ja törmäysvammoille ja paljon käsillä tekevillä ihmisillä kiertäjäkalvosimen alue on altis rasitusvammoille Liikkuvilla ihmisillä varsinkin heittolajeissa ja mailapeleissä olkapään alueella voi ilmetä erilaisia rasitustiloja.
Olkanivelen alueella tyypillisimpiä rasitusvammoja ovat ylemmän lapalihaksen jänteen rasitusvamma (tendinopatia), joka vaivaa meistä monia keski-iästä ylöspäin. Ylemmän lapalihaksen jänteen kiputila (tendinopatia) ilmenee yleensä olkanivelen loitonnusliikkeessä ja sisäkierrossa.
Paidan päälle pukeminen voi olla hankalaa ja etuolkapäässä voi tuntua välillä jopa vihlovaa kipua.
Näyttöä harjoitteluterapiasta on paljon ja alueen lihaksistoa voidaan käsitellä kivunhoidollisesti osteopatian ja urheiluhieronnan avulla.
Olkanivelen alueella olevat kiputilat on syytä tutkia huolellisesti ja mahdollisimman ajoissa tutkittu ja reagoitu hoitopolku on suositeltavaa. Jos alueelle tulee voimakasta iskua tai kaatumista, olkanivelen liikerata ei toimi tai se alkaa merkittävästi pienentyä, on fysiatrin tai ortopedin konsultaatio tarpeen.