Tractus illiotibialiksen hankausoireyhtymä- ITB – jänne syndrooma ITBS
Tractus iliotibialiksen hankausoireyhtymä Iliotibiaalinen hankaussyndrooma (ITBS) on yleisin juoksun aiheuttama vamma polven lateraalipuolella (polven ulkosyrjällä).
ITBS syntyy usein liiallisesta kitkasta ja yksipuolisesta rasituksesta ililotibiaalisen kalvon (IT-kalvo) distaaliosan ja femurin lateraalisen epikondylin välillä (Khaund & Flynn 2005). Bealsin ja Flaniganin (2013) mukaan potentiaalisia vamman aiheuttajia ja altistajia ovat ennestään kireä IT-kalvo, suuret viikoittaiset juoksumäärät, juoksuradalla tapahtuva kävely tai juoksu, intervalliharjoittelu sekä lihasheikkoudet polven ojentajissa, koukistajissa sekä lonkan loitontajissa. Lisäksi vamman aiheuttajiksi on todettu usein alaraajojen virheasentoja, linjausvirheitä kuten cavus jalka, genu varum, tibial varum, jalkaterän ja kantapään varus asento sekä alaraajojen pituusero (Messier ym. 1995, 951). IT-kalvo on dynaaminen moniulotteinen rakenne, jolla on yhteyksiä aina lannerangasta polveen saakka (Baker & Fredericson 2016).
ITB toimii aktiivisesti lantion ojennuksessa (ekstensiossa), lantion loitonnuksessa (abduktiossa), sekä ulkokierrossa ja saa hermotuksen gluteus inferiorista (L5, S1, S2) (Berg – Worzala. 2006: 291). Proksimaalisesti ITB toimii lonkan lateraalisena stabiloijana vastustaen lantion adduktiota (Hamill ym. 2007: 1018). Jänne on myös tärkeä polven ulkosivun tukija. Polven fleksion aikana ITB kiristyy ja liikkuu posterioisesti lisäten ulkokiertoa ja taaksepäin ( ekstensioon) suuntautuvaa voimaa reidessä. Ekstensiossa jänne liikkuu anterioisesti, tässä asennossa jänne tukee polven ulkosivua ulospäin suuntautuvilta voimilta ja liikkeiltä sekä posterolateraaliselta kierrolta. (Manske. 2006: 281.) Painon ollessa jalan päällä IT -jänne jännittyy riippumatta siitä, onko tibia sisään- tai ulospäin kiertyneenä.
Kun asiaa tarkastellaan tarkemmin, ITB:n eri osat ovat myös jännittyneinä polven koukistuksen eri aikoina. Koukistettaessa polvea enemmän, siirtyy paine anterioriselta osalta posterioriselle osalle iliotibialisjännettä. Koukistaessa eli fleksiossa paine siirtyy tensor fascia lataen ja iliotibialiksen yhteiselle osalle, joka kiinnittyy patellaan. Tälle jänteen osalle paine tulee, kun patella liikkuu reisiluun condylin ympäri. IT-jänteen muu osa paineistuu vuorostaan tibian liikkuessa posterioisesti. (Fairclough ym. 2006: 311.)
Kalvorakenteen isoin jatkuva rasitus ja hankaus tapahtuu juoksun alkuvaiheissa polven ollessa hieman alle 30 asteen fleksiossa jalan osuessa alustaan. Tällöin alaraajan lihaksissa m.tensor fascia latae sekä m.gluteus maximus lihakset joutuvat tekemään eksentristä jarruttavaa lihastyötä ja luovat kireyttä iliotibiaaliseen kalvoon. (van der Worp, ym. 2012) Kipu alkaa juoksemisen tai pyöräilemisen aikana ja pahenee harjoitutusten edetessä. Pitkälle edenneet oireet ja rasitus uusiutuessaan ja jatkuessaan pahenevat, jonka jälkeen kipua syntyy usein jopa kävellessäkin. (Orava 2012, 228-229.) ITBS:n esiintyvyys juoksijoilla on 5-14 prosenttia. Vaihteluväli johtuu asiaa selvittäneiden tutkimuksien erilaisista tutkimusasetelmista. ITBS on yleisempää miehillä kuin naisilla. (van der Worp ym. 2012)
IT – jänteen rasitusvamman osalta jälleen tarkka kliininen tutkiminen, etiologia, haastattelu ovat tärkeitä tekijöitä. Vaiva voi helposti sekoittua IT- jänteen bursiitin vaivaan, sekä polvinivelen lateraalisen kierukan rakenteelliseen ongelmaan. Juoksijan polven rasitusvammassa harvoin syntyy kalkin muodostusta luisiin rakenteisiin, joten ongelman kroonistumisen riski on pienempi (OOKK, Haikonen, Paksunen 2018).
Hoitaminen : Biomekaniikan tarkistaminen vastaanotolla. Neurologinen testaaminen on paikallaan silloin , mikäli polvikivun yhteydessä ilmenee kiputilaa alaselän alueella . Olisi hyvä saada juoksusta videomateriaalia, jonka avulla nähdään juoksuaskeleen kulku, askeltiheys, eli niin sanottu juoksukadenssi. Videomateriaalin avulla voidaan myös tarkastaa, tapahtuuko juoksussa " turhaa" ylös - alas suuntaista liikettä, eli pomppimista? Juoksuharjoittelu kannattaa usein laittaa hetkeksi tauolle ja aloittaa voimaharjoittelu, mikäli sitä ei ole ollut juoksijalla harjoitusohjelmassa. Mielestäni aina kannattaa tehdä alaraajaan manuaalista käsittelyä, pakara-alueet tarkkaan ja hieman etureiden sekä alaraajan alueen käsittelyä sekä mobilisointia lonkkaniveliin, alaselkään ja nilkkaniveliin. Voimaharjoittelun ohjaaminen ja sen tarkka seuraaminen asiakkaan kanssa. Vuorovaikutus asiakkaan ja terapeutin välillä on hoidon aikana tärkeää. Juoksijanpolven hoitamisessa ei ole ainoaa oikeaa voimaharjoittelu- tai lihaskuntoharjoittelumuotoa! Se on tehtävä aina tapauskohtaisesti ja siksi palaute ja tarkka oirekuvan seuraaminen on tärkeää.
Comments